Sijoituskirjat noudattavat lähes poikkeuksetta samaa kaavaa. Kirjailija esittää idean, joka on toiminut hänellä (ainakin kerran), ja neuvoo muita toimimaan saman mallin mukaan. Rahantuloa ei voi estää – tai sitten menee mönkään. What I learned losing a million dollars kertoo poikkeuksellisesti kehnoista sijoituspäätöksistä ja mitä niistä voi oppia.
Suurin ongelma on kirjailijoiden itsensä ymmärtämättömyys tuurin tai muiden ulkoisten syiden vaikutuksesta. Meikäläisen arvosteluistakin löytyy useampi opus, jotka eivät täytä suuria lupauksiaan. Yleisemminkin hämmästelen ihmisten uskoa ennustamiseen; aikoinaan sijoituspalveluita myydessä keskustelin useamman henkilön kanssa heidän yrityksistään excelöidä tulevaisuuden pörssikursseja – ja yllättäen kukaan ei ollut siinä onnistunut.
Miljoonan menettämisestä kertova kirja on suorastaan virkistävä poikkeus. Kirja kertoo meklari Jim Paulin matkasta sijoittajana vuoteen 1983 saakka, jolloin herra meni niin sanotusti poikki. Käteen jäi massiivisten voittojen sijaan 1,6 miljoonan dollarin edestä turskaa (nykyrahassa n. 5 miljoonaa). Muiden syyttelyn sijaan Paul riisuu naamion, katsoo peiliin ja kertoo miksi homma meni pieleen.
Kirjan alkupuolen tarina on viihdyttävää luettavaa. Keltainen neste nousee Jim-paran päähän jo nuorena poikana, ja meno vain yltyy vuosien kuluessa onnen suosiessa ja miehen luullessa olevansa voittamaton. Katki menemisen mahdollisuus ei edes käy mielessä! Myötähäpeältä ei voi välttyä, eikä lukija voi kuin nostaa hattua rehelliselle omien puutteiden avaamiselle. Vaikka kirjailija sai turpiin tuli 80-luvulla, niin asia on edelleen tuoretta – joissain jutuissa ei tunneta parasta ennen -päiväyksiä.
Kirjan loppupuoli on kehnosti ja liian pitkästi kirjoitettu. Se sisältää kuitenkin niin solidia tavaraa, että tämä kannattaa laittaa lukuun. Nyt ei esitellä yhtä ainutta sijoitusvinkkiä, vaan väännetään rautalangasta kuinka estetään poikkimeno. En muista törmänneeni vastaavaan lähestymistapaan kuin Nassim Talebin klassikoissa.
Pähkinänkuoressa ohjeena on laatia kirjallinen suunnitelma sisältäen:
- Mikä on tavoitteeni
- Millä edellytyksillä menen markkinoille
- Millä edellytyksillä poistun markkinoilta
Käytännössä ennen sijoituspäätöstä pohditaan vähintään kaksi mahdollista skenaariota, ja päätetään etukäteen mitä tehdään markkinoiden liikkuessa haluttuun tai ei-toivottuun suuntaan. Tarvittaessa suunnitelma saa toki olla monipolvinen, eli sijoituksia kasvatetaan tai kevennetään tiettyjen kriteerien täyttyessä. Näin toimien vältetään päätösten tekeminen (tai pyörtäminen) tunteiden vallassa, eikä vaan osteta pää märkänä Bitcoinia tai Gamestoppia massan mukana.
Tärkeää on päättää etukäteen paljonko on valmis ottamaan pataan. Tässä helpottaa, kun ymmärtää eron siinä onko idea hyvä, vai ajatteleeko idean olevan hyvä. Ensin mainitussa analyysin perusteella tehdään sijoituspäätös, ja irtaudutaan positiosta heti kun faktat eivät enää tue näkemystä, jonka mukaan positio otettiin. Virhe myönnetään heti! Jälkimmäisessä taas etsitään vasta sijoituksen tekemisen jälkeen perusteita päätökselle – ja niitähän netistä löytyy. Jälkimmäisessä oma ego on pelissä ja se estää virheen myöntämisen ja irtautumisen kehnosta sijoituksesta ajoissa.
Mainio pointti on myös hoksata, että rahaa ei saa siitä, että tietää miksi markkinat menevät tiettyyn suuntaan. Jos sinulla on positio joka hyötyy markkinoiden noususta, hyödyt siitä vaikka syy nousulle olisi eri kuin mitä kuvittelit – jälleen kerran lopputuloksesta ei voi päätellä oliko päätös hyvä vai huono. Huonokin sijoituspäätös voi olla tuottava, ja hyvä päätös tuottaa kehnon lopputuloksen. Silti on parempi tehdä suunnitelman mukaan oikeita päätöksiä, kuin luottaa tuuriin, joka voi kestää pitkäänkin, mutta lopulta vie turmioon. Nousukaudet tuppaavat olemaan laskukausia pidempiä, jolloin omista kyvyistä saa helposti ruusuisen kuvan.
Oppia voi soveltaa herran harrastaman optiokaupan lisäksi kaikkeen sijoitustoimintaan maan ja taivaan väliltä: arvopaperit, kiinteistöt, metsä – kaikki käy. Mielestäni päätöksentekomalleja voi soveltaa suoraan myös liiketoimintaan: uusiin tuotteisiin, asiakkuuksiin tai rekryihin. Eikä tämä siihen lopu, sillä metodia voi soveltaa vaikka ihmissuhteisiin (jos dokaaminen ei lupauksista huolimatta lopu jouluun mennessä, otan eron), palveluiden ostamiseen (aseta tavoitteet ja seuraa lunastetaanko lupaukset) tai uusien tapojen omaksumiseen (kokeilen aamulenkkiä kahden kk ajan, ja analysoin sitten sopiiko se minulle; lopetan testin etuajassa vain tilanteissa X ja Y). Kirjan ajatukset ovat todella yleispäteviä, ja auttavat tekemään parempia päätöksiä sekä pysymään niissä maalien siirtämisen sijaan.
Jäin pohtimaan ainoastaan kirjoittajan vinkkiä luottaa fiilikseen sijoituspäätöksiä tehdessä. Ohjetta noudattava saattaa tyhjentää salkun säikähtäessään talousuutisissa povattua lamaa ja normaaliin satunnaisvaihteluun kuuluvaa laskupäivää. Vastaavasti jonkin sijoituksen raketoinnin järjettömälle tasolle pitäisi laukaista jonkinlaista kevennystä euforiasta huolimatta. Tavallaan ohje on ristiriidassa koko suunnitelmallisen sijoittamisen kanssa! Minulla olisi ainakin jäänyt koronakuopan ostokset tekemättä jos en olisi tietoisesti noudattanut suunnitelmaa.
Puutteistaan huolimatta kirja on vitosen arvoinen. Se kannattaa lukea varsinkin jos on tähän mennessä tehnyt (sijoitus)päätökset fiilispohjalla. Ja vaikka jo sijoittaisikin suunnitelmallisesti, saa tästä hyviä ideoita kyseenalaistaa omaa ajattelua.
Arvosana: 5/5
