Sattumuksia on Paul Austerin teos vuodelta 2005. Tartuin teokseen, koska sen kerrotaan olevan erilaista tavaraa kuin New York -trilogia, johon en oikein tykästynyt. Sen sijaan herran tuoreempi tuotanto on ihan kelpo proosaa, joten oletan valinnan olevan hyvä.
Päähenkilöllä, eläköityneellä vakuutusmeklari Nathanilla ei mene vahvasti hänen muuttaessaan Brooklyniin eläkepäiville. Vaimo on lähtenyt, tytär on pistänyt välit poikki, ja vaikka syöpähoidot ovat jo takana, ei mitään varmuutta ole etteikö tauti voisi pian uusiutua. Sen paremmin ei mene hänen sisarenpojallaan Tomilla, joka on heittänyt puolivalmiin väitöskirjan roskiin, ja aloittanut työt taksikuskina. Nurkkiin ilmestyy vielä kymmenkesäinen sukulaistyttö, jonka narkkaritaustainen äiti on viimeisen tiedon mukaan nainut hihhulin, joten henkilökaarti on sopivan sekopäinen noin niin kuin tarinan kulkua ennakoiden.
Sattumuksia Brooklynissä ei voi lukea vakavin mielin. Mitään järkeä juonessa ei ole, vaan sattumukset ovat täydellisen yliampuvia. Toisaalta jos järkevillä päätöksillä on saanut elämänsä umpikujaan, niin kannattaa kokeilla hullutuksia.
Tarina toimii. Auster on kirjoittanut tällä kertaa leppoisan hyvänmielenkirjan, jossa melkein kaikille käy hyvin. Ainoastaan pahiksille käy huonosti, ja siitä lukija ei ole pätkääkään pahoillaan.
Sattumuksia on oikein mukavaa luettavaa. Kirja, joka päättyy ennen aikojaan vaikka mielellään lukisi lisää, on väkisin hyvä. Tänä kesänä luen vielä lisää Austeria.
Arvosana: 4+/5
