Murtamaton Linnake on Dan Browin esikoisteos vuodelta 1998. Susan Fletcherin romanttinen viikonloppu menee mönkään, kun NSA:n supertietokone kamppailee vaikean salausalgoritmin kanssa, ja samaan aikaan hänen tuleva miehensä lähetetään Sevillaan hakemaan kuolleen miehen jäämistöä. Jollain on selvästi pahat mielessä.
Muusikonuraan kyllästynyt Brown lopetti soittohommat neljän levyn jälkeen ja päätti alkaa kirjailijaksi vuonna 1996. Murtamaton Linnake ei ollut menestys (taso ei edes riitä), eivätkä kaksi seuraavaa kirjaa myyneet sen paremmin (kunkin ensipainos oli 10 000 kpl luokkaa). Kertomansa mukaan myös kirjoissa neljäs kerta olisi sanonut toden ja Brown aikoi laittaa pillit pussiin, mutta Da Vinci -koodi kuitenkin tyhjensi pajatson tunnetuin seurauksin.
Murtamaton Linnake ei ole kummoinen jännäri. Teksti ei oikein solju, ja varsinkin NSA:n päämajaan sijoittuvat tapahtumat ovat yhtä sillisalaattia. Sevillaan osuus sujuu paremmin (vaikka kieltämättä Arturo Perez-Reverte kuvaakin kaupunkia Rummunkalvossa paljon elävämmin), mutta ei tämä mikään mestariteos ole; korkeintaan kohtuullinen esikoiskirja.
Kaikesta huomaa, että Brown on vasta uransa alussa. Henkilöhahmot ovat outoja, juoni todella sekava, eikä insinööri oikein vakuutu NSA:n supertietokoneestakaan. Tarinan valopilkku on pahis Hulohot, juuri sopiva sekopää. Pidin myös sopivan lyhyistä luvuista, jotka pakottavat lukemaan vielä seuraavan. Pohdinta yksityisyydestä on lupaavaa, mutta jätetään kesken.
Murtamaton linnake ei ole totaalinen pohjanoteeraus, koska jaksoin kuitenkin loppuun asti. Ei tätä silti voi suositella kuin korkeintaan Dan Brown -faneille.
Toivotaan, että Enkelit ja Demonit on parempi!
Arvosana: 1+/5
