Kaikki on hyvin – riippumatta siitä miten kaikki on -nimihirviön takaa paljastuu yksinkertainen kirja. Saku Tuominen huomasi pohtivansa vastakkaista ajatusta ”miksi kaikki on huonosti riippumatta siitä, miten kaikki on”, ja lopputuloksena syntyi tämä kirja. Sisältö on erilaista, kuin erinomaisessa Juu Ei – Pieni kirja priorisoinnista, mutta silti tämän tunnistaa saman henkilön tekstiksi.
Muistini on hatara. Kun sähköpostiin saapui tieto kirjastosta varaamani kirjan olevan valmis noudettavaksi, en enää muistanut miksi halusin sen varata. Kirjaa lukiessani vaimo muistutti, että meillä on tämä sama kirja jossain, ja olin yrittänyt etsiäkin sitä kirja-arkiston puolelta. En muistanut tätäkään. En muista vieläkään miksi halusin tämän lukea, mutta hyvä että luin. 😂
Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on kertoo ilmiselvästi stooalaisesta ajatusmaailmasta. Yhteys on ilmeinen: Saku Tuominen kehottaa hyväksymään kaiken, mitä elämä vastaan heittää, sen sijaan että surisi miksi aina minulle käy näin. Ei mitään uutta auringon alla, mutta erinomaista kertausta totta kai.
Ellei kirjaa olisi julkaistu jo 2020, väittäisin tätä kopioksi Mel Robbinsin hittikirjasta Let Them -teoria. Tuominen kehottaa stressaamaan vähemmän muista, ja hyväksymään ihmisten toimivan loppujen lopuksi oman päänsä mukaan, eikä ”järjen puhumisessa” ole yleensä järkeä. Ehkä Mel Robbins onkin plagioinut Saku Tuomista?
Tuominen kehottaa ajattelemaan, että kaikki on hyvin, vaikka ilmastonmuutos uhkaa ja maailma on täynnä rasisteja. Ihmettelen viittauksia ahdistuneisiin nuoriin, koska minun on vaikea ymmärtää miksi kukaan asettaa oman onnellisuutensa vaatimukseksi asian, jonka toteutuminen on mahdotonta. Rasistit, sovinistit ja ilmastodenialistit tuskin maailmasta loppuvat, vaikka tekisi mitä. Maailma ympärillä tuntuu kieltämättä olevan koko ajan enemmän sekaisin, mutta onneksi kaikki on silti hyvin.
Tuominen kirjoittaa buddhamestarista, joka kysyi oppilailtaan onko suuri kivi raskas vai kevyt. Oppilaat vastasivat, että raskas, johon mestari totesi, että vain jos nostaa sen. Esimerkki on mainio. Ollakseen hyvä ihminen ei tarvitse olla huolissaan kaikesta ja ahdistua jokaisesta havaitsemastaan epäkohdasta. Tuominen kehottaa mieluummin keskittymään itseä motivoiviin epäkohtiin ja toimimaan niiden eteen.
Kirja osui hyvään kohtaan. Somepohdintani julkisen sektorin ongelmista (ja sitä kautta hyvinvointivaltion kassakriisistä, joka lopulta johtaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien aseman kurjistumiseen entisestään) tai eri kulttuurien tasa-arvokäsityksistä (islam katsoo naisen olevan miestä enemmän vastuussa sukupuolisiveellisyyden säilymisestä) aiheuttavat usein kommentteja, joissa minun sanotaan olevan huolissani väärästä asiasta. Tuomisen viesti kannustaa jatkamaan minulle tärkeiden systeemisten epäkohtien esiin nostamista, vaikkei se kaikkia miellytä.
Tuomisen teos on mukava pikku välipala. Asia on painavaa, mutta se on helposti lähestyttävässä muodossa. Hyvää pohdittavaa ja annoskoko on sopiva.
Kaikki tosiaan on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on.
Arvosana: 4/5
