Salaisuuteni on Petter Stordalenin kirja, jossa nimensä mukaan tarjoillaan herran bisnessalaisuuksia. Kirja on omaelämäkerrallinen teos, jossa Stordalen kuvaa oman uransa mansikanmyyjästä hotellimagnaatiksi paljastaen siinä sivussa toimivia tapoja. Jos tämä on yhtä hyvä kuin aiemmin lukemani Vihdoinkin maanantai, on luvassa viihdyttävä asiapaketti.
Petter Stordalen on todella kova myyjä. Mies miettii kaiken hyötyjen kannalta, niin kuin pitääkin: kauppa syntyy kun molemmat kokevat voittavansa. Neuvotteluissa hän pyrkii aina pohtimaan mitä kauppakumppani (ei siis vastapuoli, vaan kumppani) oikeasti haluaa, jolloin puhutaankin usein jostain ihan muusta kuin rahasta. Tärkeintä on rakentaa luottamus, jolloin pystytään yhdessä pohtimaan kuinka kauppa saataisiin vietyä maaliin asti.
Myynnin näkökulmasta kirja tarjoilee nannaa koko rahalla. Miehen mansikkaperiaate on mainio: mansikkasi voivat olla kehnompaa laatua kuin kilpailijalla, mutta se ei ole syy olla myymättä niitä. Sinun on keksittävä tapa jolla myyt omat mansikkasi!
Stordalen painottaa erilaisuutta. Niin kuin mansikoissa on eroja, löytyy eroja kaikkialta muualtakin – ja jos ei löydy, on niitä luotava. Jos myy samaa kuin kaikki muutkin, saa samoja tuloksia. Jos haluaa parempia tuloksia, on pakko tehdä eri lailla. Periaate pääte kaikkialla elämässä: jos haluat saavuttaa poikkeuksellisen hyviä tuloksia myynnissä, työelämässä, lasten kasvatuksessa, parisuhteessa, puutarhan kukkaloistossa tai missä tahansa, et voi tyytyä tekemään asiaa keskinkertaisesti kuten kaikki muutkin, vaan asiaan on suhtauduttava määrätietoisesti ja luovasti; panostettava ja tehtävä työtä. Eikä saa kuunnella lannistajia, jotka ovat sitä mieltä ettei se nyt kuitenkaan onnistu.
Stordalen on onnistunut kulkemaan omaa tietään. Hän kuvaa elävästi kuinka vaikeaa oli kieltäytyä isän kaupan jatkamisesta, ja elää omien tavoitteiden mukaan muiden odotuksista huolimatta. Mielestäni tässä on yksi tärkeimpiä onnellisuuden lähteitä, jos elää kuten kuuluu elää, noudattaen vanhempien, puolison tai ystävien suosituksia, eikä koskaan riko normeja, pyörittelee ihan väkisin mielessään mitä elämä voisi olla, ja pahimmillaan vain katkeroituu muille. Paljon parempaan tulokseen pääsee kun kulkee omaa tietään, vaikka se saakin usein aikaan silmien pyörittelyä ja suoranaista paheksuntaa. Mitä sitten? Kyräilijöitä kyrsii vain se, että sinä uskallat, mutta he eivät uskalla. Oma vika!
Tärkeimmäksi salaisuudeksi paljastuu vähemmän yllättäen tekeminen. Stordalenin Idols -esimerkki on mahtava: ei menestys ole tuurista kiinni, vaan tekemisestä. Petter kertoo, kuinka yhdelläkin osallistujalla oli niin huikea ääni, että hän olisi ihan varmasti saanut levytyssopimuksen kun vain olisi pistänyt töpinäksi: hommannut ympärille osaavia ihmisiä, tehnyt demon, ja lähettänyt sen jokaiselle levy-yhtiölle Norjassa. Kuitenkaan osallistujat eivät olleet nähneet vaivaa, vaan olivat jääneet rannalle huutelemaan, että kyllä minä nyt paremmin vetäisin kuin Pate Mustajärvi, jos vain annettaisiin mahdollisuus. He itse jättävät mahdollisuuden ottamatta, eivätkä tajua ettei kukaan osaa tulla kotoa hakemaan.
Stordalen tekee mitä saarnaa. Opiskelujen jälkeen hän päätti hakea – ilman relevanttia työkokemusta – pestiä kauppakeskuksen johtajana. Hän pisti hakemuksen sisään, ja matkusti Trondheimiin tekemään tutkimustyötä paikallisesta markkinasta. Petter kiersi koko päivän kyselemässä ihmisiltä heidän tavoistaan ja ostotottumuksistaan, ja jututti sattumalta pitkään yhtä aiheesta kiinnostunutt herraa. Herra sattui olemaan yksi kauppakeskuksen omistajista, joka piti Stordalenin ajatuksista ja ennen kaikkea työmoraalista – ja niinpä Petter Stordalen nimitettiin 24-vuotiaana City Syd -kauppakeskuksen johtajaksi.
Moni voi ajatella pestin tulleen tuurilla, mutta Stordalen on eri mieltä (kuten minäkin). Tuurilla oli osansa, mutta onnea ei olisi ollut, jos Stordalen ei olisi matkustanut Trondheimiin tekemään pohjatyötä. Pelkät paperit lähettämällä häntä ei olisi edes harkittu tehtävään. Onni suosii sitä kuka tekee työtä – ei joka kerta, mutta useammin kuin sohvalla makaavaa.
Trondheimin tapaus nostaa esiin valmistautumisen merkityksen. Toisellakin kerralla valmistautuminen oli välttämätöntä; Stordalen osti jälkiviisaana liian suurella riskillä tavaratalon konkurssipesän, ja huomasi kaupan jälkeen tilanteen olevan lähes toivoton. Hän oli kuitenkin varautunut voittamaan tarjouskilpailun, ja oli soittanut läpi kaikki mahdolliset tavarantoimittajat, jolloin hän sai tavaraa sisään heti kaupan varmistuttua: massiivinen alennusmyyntikampanja kyettiin aloittamaan parissa päivässä, kassavirta käännettiin positiiviseksi viikossa (!) ja uhkarohkea yritys onnistui.
Salaisuuteni on hyvä teos. Bisnesvinkit ovat erinomaisia, ja kirja kärsii ainoastaan epäselvästä rakenteesta; esimerkiksi moneen osaan pilkottu tarina hänen suurimmasta kaupastaan olisi parempi yhdessä pätkässä kerrottuna. Stordalen ei onnistu yksityiselämäänsä kuvatessaan yhtä hyvin kuin bisnespuolella, jolloin kokonaisuus ei ole tasalaatuinen. Empatiarajoitteisena en oikein innostu pitkistä jaksoista, joissa kuvataan vaimon kamppailua harvinaisen reumasairauden kanssa, mutta joillekin lukijoille tämä voi tuoda mukava inhimmillisyyttä tarinaan. Pidän kuitenkin tavasta, jolla Stordalen pohtii suhdettaan uraan ja ilmeisesti välillä laiminlyömäänsä perheeseen, mutta tunnustaa että tuskin muuttaisi mitään, vaikka voisi elää elämänsä uudelleen. Pisteet rehellisyydestä!
Stordalenin salaisuudet ovat kiinnostavia. Pistäpä lukien!
Arvosana: 4-/5
